4# Jäähyväiset

Mietin jonkin aikaa pitäisikö tästä tehdä ihan oma postauksensa, aihe kun on aika suuri. Päädyin sitten tekemään tälläisen epävirallisen muisto postauksen.

Teistä varmaan kaikki muistaan Sämpylän, tuon luonteikkaan tamman jonka kanssa on eletty viimeiset viisi vuotta. Samihan on jo pitkään ollut myyntilistoilla, mutta jotenkin sitä on aina pitänyt osana kalustoa, että eihän senyt mihkään lähde.

Monen monta osataja ehdokasta kävi pitkin vuotta Pämiä kokeilemassa, osa tykkäsi ja osa ei. Siitä huolimatta hevonen pysyi tallissa ja kaikki jatkui normaalisti. Ei sitä vaan osannut itselleen sanoa, että joku päivä se tuosta lähtee ja jäljelle jää tyhjä karsina.

Vaikka munki lyhyeen hevos uraan mahtuu todella monta nelijalkasta, jotka on vaikuttanu mun elämään ja ennen kaikkea opettanu mua entistä paremmaksi ratsastajaksi, käsittelijäksi että työntekijäksi. Olen käynyt ulkomaita myöten ratsastamassa niitä "oikeita" hevosia, taistellu jukuripäisten ponien kanssa että kouluttanut ja ratsuttanut nuoria hevosia. Siitä huolimatta on Sämpylä opettanut mulle kaikista eniten.

Kun aikoinaan alotin Uotilassa, oli pakko saada myös oma hoitohevonen. Siihen aikaa Sami oli ilman hoitajaa ja niin minä päädyin sen "itselleni" ottamaan. Meidän tarinahan ei alkanut kovin ruusuisesti, sillä en pahemmin kyseisestä tammasta pitänyt. Vähän väliä sain hampaat kylkeen ja yhteis ymmärrystä asioista ei vaan saatu.

Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen aloin vasta Pämiin tykästyä ja päästä sen ajatusmaailmaan kiinni. Hoitaminen sujui ongelmitta, luottamus pelasi molemmin päin ja pääsin touhuamaan sen kanssa kaiken laista. 

Tunneilla ratsastin usein Samilla ja sen kanssa pääsin myös tutustumaan kilpailemiseen niin esteillä kuin koulussakin ihan keskiverto menestyksellä. Vaikka Sami on kokenut nuoreen ikäänsä nähden, ei se mitään ilmaseks antanu. Eteenpäin pyrkimystä ei liiemmin ollut, joten moottorin herätys kikat tuli vuosien mittaan tutuksi. Este puolella sain myös usein muistutusta siitä, että ei sitä hevosta ihan miten sattuu sinne voi tuoda ja että tietyn väriset puomit voi syödä heppoja!

Päädyttiin kummasti aina välillä leikkituntien sekaan, jotka tottaki mennään ilman satulaa. Ja tähän kun yhdistetään Samin valtava huumorin taju, ei tulos aina ollut ihan mitä toivottiin... 

Ja kun en pahemmin tuota itsesuojelu vaistoa omista, tungettiin usein maastolenkeille mukaan, jolloin usein löysin itseni maan kamarasta. En vaan vieläkään käsitä, miten se saa mut niin nopeesti sieltä alas! Mullakun on semi hyvä tasapaino ja harvemmin alas tulen. Sämpylä vaan ajanmittaa oppi sen oikeen taktiikan :D

Viime maanantaina sitten kipusin viimesitä kertaa Pämin selkään. Viimeistä kertaa puunasin sitä ja halasin sen lämmintä kaulaa. Katsoin ruskeita syviä silmiä ja silitin sen silkkistä turpaa.

Joku sai tästä mahtavan opetushevosen itselleen ja tulee varmasti kehittymään ratsastajana. Ja Sämpylä pääsee vihdoin yhden oman ihmisen hevoseksi.

Jos joku teistä kuulee tai näkee Säpylää jossain, olisin enemmän kuin kiitollinen, että ilmottaisitte siitä mulle. Ois superia saada jatkossa tietää miten tammalla menee:)