6# Suunnitelmia

Hevostelun kannalta kesä on aina sitä hiljaisempaa aikaa, etenkin jos sattuu omistamaan nuoren yksilön. Ne kun viettää onnellisia vapaapäiviä kavereiden kanssa laitumilla, ja mitään maata mullistavaa harvoin tapahtuu.

Siksi aattelinkin tähän väliin kertoa teille muutamia syksyn suunnitelmia, jotka Catan ja tämän blogin elämän sisältöön vaikuttavat.

Tän kesän loput näyttelyt jätetään välistä ihan suosiolla, kun ei menestystä tule niin mitä sitä suotta sielä pyörimään. Kokeillaan sitten ensi kesänä uudestaan. Nyt sitten tähdätäänkin syksyn Laatuponikilpailuihin jonka seurauksena ponit lopettaa laidunkauden 30.8.

Tällöin molemmat ponit lähtee takaisin Uotilaan josta Viltsu tullaan sitten hakemaan omaan kotiin. 

Näin meille jää vielä pari viikkoa aikaa priiffata Cata kisakuosiin!

Samana päivänä (30.8) mulla on muutto omaan asuntoon. Sain ihanan vuokra kämpän Tammelasta ihan mun uuden koulun vierestä. Täältä kun on kovin pitkä matka aina Cataa hoitamaan, niin on meillä etsinnässä lähiseudulta mahdollisimman edullinen tallipaikka. 

Tässä nämä suurimmat uutiset. Viltsu etsii myös ylläpitopaikkaa, jos tesitä jotakuta kiinnostaa! Mun kautta saa omistajaan yhteyttä:) Mulla on nyt viimeinen työviikko menossa Equstomissa, jonka jälkeen pääsen itsekkin hetkeksi lomalle!

Ja melkein pääsi unohtumaan!
Ihanaakin ihanempi Iina väsäsi mulle uuden bannerin, josta ainakin itse tykkään kovasti. Mitäs mieltä te olette?
 Täältä voitte käydä kurkkaamassa hänen bloginsa--> http://iinankuvablogi.blogspot.fi/

C&V lähettää terkkuja.

5# Catan kuulumisia!

Eilen käväisin Sysmässä Tiian ja Idan kanssa vähän aitaamassa poneille uutta laidun länttiä. Vanha kun oli jo aikalailla syöty.

Täälä Rajamäessä oli aamulla päälle 20 lämmintä ja kerrassaan hyvä sää, joten vedettiin siitä johtopäätös, että muuallakin on hyvä sää. 

No, toisin kävi...

Vettä satoi lähestulkoon koko ajan ja heinä ylsi vyötärölle saakka, niin oltiin hiukkasen märkiä tän urakan jälkeen. Onneksi oli paljon käsiä paikalla ja hommassa ei hirmu kauaa vierähtänyt.

Mutta ainaskin ponit oli tyytyväisiä ruuan lisääntyessä. Cata veteli omaa rallia ihan urakalla! Ovat aika hauskan näkösiä kun juuri ja juuri heinän seasta erottuvat.

Mulla oli nyt myös Teivosta löytämäni loimet mukana, jotka kokeiltiin Catan päälle. Hassua sinänsä, että ostin kaksi täysin samanlaista loimea, tosin erivärisinä ja ne istuivat päälle ihan eritavalla :D Ja tietenkin se pinkki oli parempi päällä ^^

Muulta osalta Cata voi oikein hyvin. Se on nyt pyöristynyt sellaiseen sopivaan mittakaavaan, keväällä kun pääsi vähän turhan hoikaksi. Rallittavat Viltsun kanssa sen verran paljon ettei liika kiloja pääse suotta kertymään!

Mietittiin myös pitäisikö ensikuussa lähteä vielä käymään Porissa näyttelyissä, mutta päätettiin jättää ne välistä ja antaa ponin nyt huilia vielä reilu kuukausi. Syyskuun alussa on sitten Laatuponikilpailut minne tähdätään!

4# Jäähyväiset

Mietin jonkin aikaa pitäisikö tästä tehdä ihan oma postauksensa, aihe kun on aika suuri. Päädyin sitten tekemään tälläisen epävirallisen muisto postauksen.

Teistä varmaan kaikki muistaan Sämpylän, tuon luonteikkaan tamman jonka kanssa on eletty viimeiset viisi vuotta. Samihan on jo pitkään ollut myyntilistoilla, mutta jotenkin sitä on aina pitänyt osana kalustoa, että eihän senyt mihkään lähde.

Monen monta osataja ehdokasta kävi pitkin vuotta Pämiä kokeilemassa, osa tykkäsi ja osa ei. Siitä huolimatta hevonen pysyi tallissa ja kaikki jatkui normaalisti. Ei sitä vaan osannut itselleen sanoa, että joku päivä se tuosta lähtee ja jäljelle jää tyhjä karsina.

Vaikka munki lyhyeen hevos uraan mahtuu todella monta nelijalkasta, jotka on vaikuttanu mun elämään ja ennen kaikkea opettanu mua entistä paremmaksi ratsastajaksi, käsittelijäksi että työntekijäksi. Olen käynyt ulkomaita myöten ratsastamassa niitä "oikeita" hevosia, taistellu jukuripäisten ponien kanssa että kouluttanut ja ratsuttanut nuoria hevosia. Siitä huolimatta on Sämpylä opettanut mulle kaikista eniten.

Kun aikoinaan alotin Uotilassa, oli pakko saada myös oma hoitohevonen. Siihen aikaa Sami oli ilman hoitajaa ja niin minä päädyin sen "itselleni" ottamaan. Meidän tarinahan ei alkanut kovin ruusuisesti, sillä en pahemmin kyseisestä tammasta pitänyt. Vähän väliä sain hampaat kylkeen ja yhteis ymmärrystä asioista ei vaan saatu.

Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen aloin vasta Pämiin tykästyä ja päästä sen ajatusmaailmaan kiinni. Hoitaminen sujui ongelmitta, luottamus pelasi molemmin päin ja pääsin touhuamaan sen kanssa kaiken laista. 

Tunneilla ratsastin usein Samilla ja sen kanssa pääsin myös tutustumaan kilpailemiseen niin esteillä kuin koulussakin ihan keskiverto menestyksellä. Vaikka Sami on kokenut nuoreen ikäänsä nähden, ei se mitään ilmaseks antanu. Eteenpäin pyrkimystä ei liiemmin ollut, joten moottorin herätys kikat tuli vuosien mittaan tutuksi. Este puolella sain myös usein muistutusta siitä, että ei sitä hevosta ihan miten sattuu sinne voi tuoda ja että tietyn väriset puomit voi syödä heppoja!

Päädyttiin kummasti aina välillä leikkituntien sekaan, jotka tottaki mennään ilman satulaa. Ja tähän kun yhdistetään Samin valtava huumorin taju, ei tulos aina ollut ihan mitä toivottiin... 

Ja kun en pahemmin tuota itsesuojelu vaistoa omista, tungettiin usein maastolenkeille mukaan, jolloin usein löysin itseni maan kamarasta. En vaan vieläkään käsitä, miten se saa mut niin nopeesti sieltä alas! Mullakun on semi hyvä tasapaino ja harvemmin alas tulen. Sämpylä vaan ajanmittaa oppi sen oikeen taktiikan :D

Viime maanantaina sitten kipusin viimesitä kertaa Pämin selkään. Viimeistä kertaa puunasin sitä ja halasin sen lämmintä kaulaa. Katsoin ruskeita syviä silmiä ja silitin sen silkkistä turpaa.

Joku sai tästä mahtavan opetushevosen itselleen ja tulee varmasti kehittymään ratsastajana. Ja Sämpylä pääsee vihdoin yhden oman ihmisen hevoseksi.

Jos joku teistä kuulee tai näkee Säpylää jossain, olisin enemmän kuin kiitollinen, että ilmottaisitte siitä mulle. Ois superia saada jatkossa tietää miten tammalla menee:)

3# Mini

Kummasti koulun loputtua jäi tuo hevostelukin vähemmälle. Tänään vasta tajusin että siitä on yli kuukausi kun yhtäkään hepoa olen ratsastanut!

Tänään kuitenkin päädyin pitkästä aikaa Minin selkään. Myös Mini on nyt ollut pienellä ratsastus tauolla, joten tänään vain kevyesti hölköteltiin askeleet läpitte ja vähän taivuteltiin ympyröillä että kolmikaarisella.

Jo kyseisen hevosen luonteen tuntien odotin tältä ratsastus kerralta jatkuvaa protestointia ja riehumista, mutta kappas, neiti yllättikin ihan totaalisesti!

Pari kertaa pysähtyi, mutta pohkeita pystyi käyttämään aivan normaalisti ja muitakin apuja kuunneltiin. Mini pyrki itse eteenpäin eikä kyttäillyt päädyissä tai mitään muutakaan tyhmää.

Ihan huippua!

Toivottavasti olisi huomennakin yhtä mukava ratsastaa:)

'

2# Teivo, kera rankkasateen!

Lauantai aamuna kellon soidessa 4.30 parin tunnin yöunien jälkeen ei hirveästi innosta tuo monen tunnin ajomatka. 

Olin Lahdessa kaverin luona yötä, joka lähtin mun mukaan auttamaan. Oltiin Sysmässä hakemassa ponia kuuden jälkeen (Cata on sielä laitumella) tarkoituksena vain äkkiä laittaa poni koppiin ja lähteä. 

No, koska kyse on hevosista ei pikku takaiskuilta taaskaan vältytty. Catan ponikaveri Viltsu oli sitä mieltä ettei hän tänne jää ja päätti railakkaasti pujahtaa lankojen ali...kolme kertaa...

Päädyttiin sitten ottamaan molemmat ponit mukaan!

Kaverukset! Toinen luvallisesti narun päässä ja toinen omatoimisesti väärällä puolella laiduntamassa.

Meidän oli tarkoitus olla paikanpäällä viimeistään yhdeksältä, jolloin piti myös ilmoittautua. Mutta tämän ponisession takia lähtö viivästyi jolloin ilmotin meidät puhelimen kautta ja oltiin paikalla 10minuuttia ennen meidän kehän alkua! Vähän tuli kiire saada poni edustuskuntoon.

Onneksemme paikalle osui vielä tajuton vesisade ja oltiin kaikki aivan märkiä!

Sateen takia meillä ei myöskään Teivosta ole yhtään kuvaa, vaan kaikki on jälkeen päin Sysmässä otettu.

Kehässä Cata oli ainut 3-vuotias tamma, ja käyttäytyikin sielä tuttuun tapaan. Juosta hölkötteli vieressä sitä tasasta perusravia, eli ei näyttäny ripettäkään siitä "show"ravista joka näyttäisi tosi mageelta!

Tuomari oli ihan alkuperämaasta tänne suomeen tullut ja myönsi meille 3-palkinnon. Eli ei mitään suurta menestystä saatu.

Jos nyt saataisiin nuo sen liikkeet esiin niin asia saattaisi olla ihan toinen. Vinkkejä tähän otetaan vastaan!

Paluu matka sujuikin sitten paremmin kun ei ollut kiire minnekkään ja löydettiin Teivon ABC:ltä super ihania loimia huippu halvalla! 

Sää oli jo paljon parempi ja ponit pääsi takaisin laitumelle. Laitettiin Viltsu ensin ja otettiin Catasta nämä kuvat, mutta ei aikaakaan kun pikkunen tepasteli jo meidän luona:D Onse kyllä aika tapaus.

Niskoja nakellen takaisin syömään!

Huomenna menenkin pitkästä aikaan Miniä ratsastamaan. Koitan siitä teille sitten kirjoitella!

1# Uusi alku!

Voi olla ettei kovinkaan moni teistä edes muistanut tämän blogin olemasa oloa, mutta nyt se jälleen ilmaantui uuden tekstin kera lukuisten muiden lukemiesi blogien sekaan.

Nyt vihdoin ja viimein musta löytyy jokunen motivaation ripe tän blogin suhteen. Cata on nyt onnellisesti laitumella kaverini luona ja syksyllä voidaan ihan oikeesti alkaa tekemään sen kanssa töitä! Ihan huippua! Tätä on ootettu, että saan ponin jota voi oikeasti kouluttaa eteenpäin ratsun urallaan.

Mutta siitä lisää sitten syksyllä!

Olen nyt virallisesti Hevostenhoitaja/Harrasteohjaaja ja aloitan ensikuussa Mustialassa opiskelemaan Maatalouden Agrologiksi. Tän myötä nämä muut heppahommat saattaa jäädä vähän puihin, mutta Catasta kuulette sitten sitäkin enemmän.

Ensi lauantaina suunnataan Catan kanssa Teivoon näyttelyihin, jos vaikka pientä menestystä saataisiin. Teen siitä teille sitten oman postauksen jonka jälkeen blogin voi julistaa virallisesti henkiin herätetyksi!

Sain myös yhdeltä innokkaalta uuden bannerin, mutta joku vika on jossain ja sitä ei saada läpinäkyväksi, vaan kärsimme rumasta valkoisesta tauasta... Osaisiko joku teistä auttaa? Ja myös kaikki muut innokkaat bannerin tekijät otetaan vastaan!